Paljon kerrottavaa! Tiistai(22.4), keskiviikko (23.4)

Eli tiistaina siis pääsin vihdoin ja viimein vartijan työn makuun. Olin erittäin innoissani ja hieman jännittikin, mutta niin kuin aina ihminen odottaa hieman enemmän kuin todellisuus on. Suunnistin bussi pysäkiltä kauppa keskukselle ja matka meni erittäin vaivattomasti. Kiitos vaivattomuudesta kuuluukin Anniinalle, koska antoi niin hyvät ohjeet.
    Kun pääsin vartijan toimistoon, jos sitä nyt voi siksi kutsua sillä se oli melko huono kuntoinen sekä pieni.Minua oli vastassa vuoden vartijana työskennellyt Louis. Hän on erittäin mukava keski-ikäinen ja työskentelee 3 eri kohteessa. Vartijoita nelikerroksisessa kauppaukeskuksessa yleensä on vain yksi kerrallaan. Tiistaina meitä kuitenkin oli kolme sillä eräs poika Hubert (opiskelija Puolasta) oli myös mukana.Ihmiset kyselivät kovasti että onko tapahtunut jotain kun vartijoita yhtäkkiä olikin kolme, mutta ymmärsivät kun selittimme että kaksi meistä on vain harjoittelemassa.
    Kuulin myös hieman vartijoiden oikeuksista, ja niitä ei oikeastaan ole ollenkaan. Täällä kaupantyöntekijät ottavat varkaat kiinni jos ottavat.Vartija kyllä kutsutaan mutta vain siksi aikaa että poliisi tulee paikalle jotta kaupantyöntekijät voivat jatkaa työskentelyä. Vartija Louis kertoi hieman työ tehtävistään ja sain sellaisen kuvan että vartijat (ainakin kauppakeskuksissa) ovat kuin talon miehiä.
     Aamu kierros on hyvin samanlainen kun voisin kuvitella että se Suomessa on,vaikkei minulla niistä paljon kokemusta olekaan. Oletan kuitenkin että kaikki kauppakeskukset avataan melko samaan tapaan.Ensimmäinen kierros sisälsi rullaportaiden käynnistämisen, kauppiaiden ja työntekijöiden kuulumisten kyselyn sekä erään kahvilan työntekijän avainten kalastamisen hissikuilun pohjalta (ensin kyllä metsästimme aika kauan avainta hissin oviin). Päivä jatkui kävelyllä,sillä kiertelimme lähes koko ajan vain kauppakeskusta ja opastimen ihmisiä. Tapasin myös muutaman Suomalaisen sattumalta.Tervehdin heitä sanalla Moi ja he pelästyivät! On hauska huomata reaktio kun luulee ettei kukaan ymmärrä sinua täällä kun puhut suomea ja joku yllättää sinut suomalaisuudellaan :D You never know!
     Keskiviikkona menimme Anniinan kanssa toimistolle tietämättä mikä oli päivän teema,mutta toimistolla selvisi että menemme seuraamaan ensiapu koulutusta! Täällä opetetaan samat asiat käytännössä, mutta tämän päiväinen kouluttaja oli erittäin kokenut. Kurssi eteni samalla kaavalla kuin Suomessa ja tekniikat ensiapuun eivät juurikaan eronneet Suomen tekniikoista. Mukava ja erilainen päivä kuin yleensä toimistolla. Juuri tällaista minusta työssäopin kuuluukin olla,että pääset tutustumaan mahdollisimman paljon omaan alaasi ja eri näkökulmista MAHTAVAA!!
    Päivän päätteeksi sitten lähdimme toimistolta bussilla kohti kotia. Siihen aikaan on yleensä erittäin kova ruuhka ja bussikin oli aivan täysi. Matkamme pysäytti kuitenkin bussimme ja yhden henkilö auton kolarointi! Kolari ei ollut paha eikä ketään loukkaantunut,mutta henkilöauton keulamaski kärsi hieman oikealta puolelta. Tilanne tapahtui niin että bussi oli kääntymässä vasemmalle erittäin tiukassa risteyksessä,ja risteyksen keskelle oli henkilöauto pysähtyneenä.Auton kuljettaja puhui puhelimeen eikä reagoinut edes bussikuskin tööttäyksiin. Bussikuski päätti sitten yrittää mahtuuko bussi ahtaasta välistä, mutta yritykseksihän se sitten jäikin. Bussin matkustajat ja kuljettaja nousivat bussista ja analysoivat tilannetta melko rauhallisesti...eikä henkilöautonkaan kuljettaja hirveätä haloota nostanut. Paikalle saapui puolentunnin odottelun jälkeen moottoripyörä poliisi. Poliisi merkkasi kolaripaikan spray maalilla ja ilmoitti niin sanotulle tutkinta yksikölle kolarista. Sitten taas odotettiin noin tunti tutkijoita. Lupauduimme jäämään todistajiksi kolarille, koska halusimme nähdä kuinka he toimivat. Kerroimme miten tilanne meni ja seurasimme mielenkiinnolla tilannetta. Kun tilanne sitten oli ohi saimme tutkinta ryhmän kahdelta herralta kyydin kotiin, koska olivat niin kiitollisia että jäimme paikalle. Otimme kolarinkin erittäin jännittävänä kokemuksena.
   Paljon on siis tapahtunut parissa päivässä! Kohti uusia kokemuksia siis :)